|
KOTISAUNA
|
Sauna hiljainen, mustunut, kattama tuohen ja malkain, on kuvas sieluuni juurtunut lapsuudestani alkain. Kyyhötit seinin lahoavin vaiheilla hakamaan aidan, luona nukkuvan sireenin, varjossa harmaa raidan
|
Usein seinälles hiipien tirkistin räppänäs rakoon, vallassa kauhun suloisen juoksin sun mustuuttas pakoon. Hirvitti kiukaas savuinen, suuri ja pimeä parvi, ykssilmä haltia nurkassa sen, ykssilmä, ykssarvi…
|
Kylvetti ammoin mun, palleron, hyväillen lämpimät hautees. Sittemmin kasvavan nautinnon soi mulle huojuvat lautees. Aina sun portaihis nariseviin oudosti vavahtain koskin. Löylystäs iltoihin kesäisiin palasin hehkuvin poskin.
|
Lokakuun puhteina hengitin vaiheillas tuntua maltaan. Talvin, kun ohitse hiihtelin, unohduin tunnelmas valtaan: Vaistosin tuoksun ja havinan entisten juhannusvihtain… Kuulin sun nurkassas kuiskivan pellavaloukkujen, lihtain…
|
Sauna vierellä sireenin, suojassa muistojen hunnun, sieraimissa vieläkin vaistoan savusi tunnun. Hengit tielleni maailmaan lämpöäs rauhoittavaa, vaikka en enää milloinkaan oveas harmaata avaa.
|
Kaarlo Sarkia,
Velka elämälle 1931
|
MAISEMA
On ehtoo hämäräinen,
ja saunat sauhuaa.
Ruislintu yksinäinen
vain jossain narahtaa.
On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jostain tuoksu heinän
ui yli peltojen.
Soi kaukaa kosken humu
kautt' illan hiljaisen.
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen.
Ruislintu yksinäinen
taas jossain narahtaa…
On taas ehtoo hämäräinen
ja saunat sauhuaa.
Kaarlo Sarkia, Kahlittu 1929
|
NOTTURNO
Suviyö.. Valo pilven alta
hopeainen putoaa.
Jokiniityltä kukkivalta
soi niittokoneen surinaa.
Tuvan portailla nuori renki
yhä soittaa hanuriaan.
Läpi yön käy yrttien henki
ja tuoksuvan, lämmin huo'unta maan.
Peli taukoo. Hetkeen moneen
ei hiisku tulikaan.
Vain kuuluu, kun niittokoneen
terä viiltää kasteiseen apilaan…
Kaarlo Sarkia, Kahlittu 1929
|
ELOKUUN ILTA
On elokuun ehtoo herkin.
Punas rusko taivaan laidat.
Hämy kietoo vainiot, aidat
ja maantien kysymysmerkin.
Kas virran hopeanauhaa -
se on nyt kuin ruskea vaski.
Jo kaste sängille laski.
Yhä vahvemmin koski pauhaa.
Ui ilmaan angervon tuntu.
Nyt vihelsi laulurastas.
Yli latvojen toinen vastas.
Yhä tihenee hämärän huntu.
Elopellolla taukos leikkuu.
Norot hukkuvat usvaan hentoon.
Heräs lepakko mykkään lentoon.
Kenen huivi kujalla keikkuu?
Kaarlo Sarkia, Velka elämälle 1931
|
